Blondista bruneteksi (ja takaisin)

Olen ollut koko elämäni blondi. Pienenä mulla oli tosi vaaleat hiukset ja kiharat hiukset. Vanhemmiten väri tummui ja kiharat muuttui laineiksi. Nyt luonnollinen värini on siis se kuuluisa maantieharmaa, wohoo! Olen usein raidoittanut tai värjännyt hiuksia, mutta aina vaaleammiksi kuin oma sävy. Keväällä kuitenkin päässä alkoi kiertää ajatus, että mitä jos uskaltaisin värjätä vähän astetta tummemmaksi! Joo, ajatuskin välillä pelotti. Jotenkin se 25-v kriisi lähestyy myös, joten pakkohan se sitten oli toteuttaa. Ajatusta vauhditti vielä se, että sain keväällä hammasraudat suuhun ja järkeilin, että brunettena varmasti näyttäisin vanhemmalta ja fiksummalta. Siinä järkeilyssä ei tainnut kyllä kauheasti järkeä olla, mutta uskalsin! Mun lempipaikaksi on osoittautunut Hairbeat Sörnäisissä. Olen käynyt Nooralla ja Tytillä, mutta Jenniinasta on tullut mun lemppari!

Heti kampaajalta päästyäni otin tietty kuvan hiuksistani ja lähetin ympäriinsä. Uskotteko, kattokaa! Oon brunette. Brune. Mulla on ruskeet hiukset! Ainoastaan isoäitini oli vastaan.  Se oli pahoillaan, mulle kuulemma sopi vaaleammat paljon paremmin.Itse olin aivan ihastuksissa jotenkin aivan uudenlaiseen ulkonäkööni. Mitenkäs ne kulmakarvat? Olin juuri käynyt ottamassa kulmiini microblading -käsittelyn, joten ne olikin sopivasti vähän tummemmat kuin omani olisi. Pyysin vielä astetta tummempaa väriä, koska olin juuri värjännyt hiuksetkin.

Valmistujaisetkin oli sopivasti siinä välissä, joten tuli otettua järkkärilläkin hyviä kuvia joista erottuu tuo väri oikeen hyvin. Ensimmäiset viikot se oli tuollainen aivan ihana suklaakakun värinen. Selvästi kuitenkin huomaa, että pohjalla on vaaleat hiukset. Näin jälkeenpäinkin ajattelen, aika kiva sävy!

Olen kuitenkin sellainen ihminen, että innostus laantuu yhtä nopeasti kuin alkaakin. Viikot vaihtui, kuukaudetkin. Katsoin välillä itseäni peilistä ja mietin ei ei, ei tämä ole yhtään mun juttu enää!  Tummat hiukset oli mukavaa vaihtelua, jotain aivan erilaista mihin olin tottunut, mutta en kuitenkaan sopeutunut niihin. En kyllä voi kieltääkään, ne näytti välillä ihan törkeen hyvältä! Väri tietysti ehti haalentua myös, eikä se loppua kohti edes ollut mielestäni niin ruskea.

Kun värjäsin hiukset takaisin vaaleaksi huokaisin helpotuksesta. This is me! Ehdin olla brunettena siis noin kolme kuukautta. Been there done that – nyt viihdyn taas superisti mun kevyesti vaalennetuissa hiuksissa, jotka näyttää nyt about aivan samanlaiselta kuin tuo ensimmäinen before –kuva. Hyvin vahvisti epäilen, että vaaleahiuksiselta tulen näyttämään seuraavatkin vuosikymmenet!

Who? Lyhyt esittely itsestäni

Välillä sitä kelaa että mitä hittoa, olen ”jo” 24-vuotias ja tuhat asiaa on kesken eikä ole mennyt välttämättä ihan niin kuin olin joskus vähän nuorempana miettinyt, toisaalta ehkä ihan hyvä niinkin. Useampi nuoruuden unelma on käynyt toteen/ olen uskaltanut olla rohkea ja toteuttaa niitä. Tuntuuko aikuiselta? Ei todellakaan vaikka nykyään tykkäänkin enemmän kynttilöistä ja kirjoista kuin hämyisistä yökerhoista. Uskon että kaikella on loppujen lopuksi aikansa ja paikkansa. Kaikkien elämänpolut ovat erilaisia ja hyvä niin! Vertailemisen olen todennut turhaksi ja ymmärtänyt että vain sillä on väliä missä minä olen tänään ja missä haluan olla huomenna. Tässä tulee kuitenkin muutamia ihania juttuja joita olen kuitenkin ehtinyt tekemään tässä omien vuosieni varrella.

Olen ollut aurinkoisessa Australiassa W&H -viisumilla:

Olen asunut ja ollut töissä Iso-Britanniassa:

Olen opettanut Amerikassa nuorille tytöille vesihiihdon alkeita:

Olen käynyt (toistaiseksi) 41 eri maassa. Olen tehnyt eripituisia matkoja vuosien varrella käyttäen junia, busseja ja lentokoneita. Jossain vaiheessa kun olin reissanut yli 30 maassa, joku sattui kysymään kuinka monessa maassa olen käynyt. Ei mitään hajua! Alkoi laskenta ja siitä lähtien olen oikeastaan niitä laskenut. Ei siinä periaatteessa mitään järkeä ole, mutta tällä hetkellä haluan olla perillä siitä, mikä maa tulee olemaan se pyöreä 50!

Olen valmistunut koulusta (ehkä isoin saavutus mulle, koska en tuona aikana päässyt juuri matkustelemaan ja matkustelu… is life!)

Nyt olen kuitenkin työelämässä ja vaikka en enää unelmoi ulkomailla asumisesta niin matkustelu on kyllä mulle yksi elämänsuola edelleen. Elämän pienemmät ja suuremmat seikkailut siis jatkukoon! Tänne tulen kuitenkin varmaan kirjoittamaan kaikenlaista laidasta laitaan, itseänikin vielä jännittää mitä tästä tulee, oh well. Olen elämyksiä rakastava nautiskelija, joka rakastaa delffiinejä ja porkkanakakkua. Arvostan ihmisiä jotka elävät rehellisesti omien arvojensa mukaisesti ja uskaltavat rohkeasti olla sellaisia kuin ovat. Siihen minäkin haluan pyrkiä!

Miksi kirjoittaa blogia ja onko tässä mitään järkeä?

Olen tässä nyt pidempään on/off – meiningillä ajatellut pitäisikö blogia vai ei ja mikä siinä kiehtoo ja miksi haluan kirjoittaa ja jakaa kuvia täällä. Onko tässä jotain järkeä? Olenkin koittanut mahdollisimman monipuolisesti miettiä mitä kaikkia positiivisia puolia blogin pitämisessä on ja sainkin kasaan seuraavat, mielestäni aika hyvät pointit miksi blogin kirjoittaminen on etenkin kirjoittajan kannalta kannattavaa ja miksi siinä on järkeä, ainakin minulle!

✔ Vaikka olisin aluksi aivan huono, tekemällä oppii! Täytyy vain päästä alun vaikeuksien yli ja homma yleensä lähtee rullaamaan. If you never try, you’ll never know.

 Itse kirjoitan nykyään todella vähän suomea, jos viestejä ja muita lyhyitä tekstejä ei oteta huomioon. Itselläni on nyt noussut halu kehittyä ja ilmaista itseäni paremmin myös kirjallisessa muodossa.

✔ Blogissa voi monipuolisemmin kertoa asioista, toisin kuin esimerkiksi Facebookissa tai Instagramissa. Erilaisten upotusten, linkkien, videoiden ja kuvien jakaminen kuulostaa mukavalle.

✔  Kuvien ottaminen ja kuvankäsittely on puuhaa, josta yleensä tykkään tosi paljon. Kirjoittamiseen ja kuvien käsittelyyn käyttämäni aika on suoraan pois muusta someajasta ja uskon sen olevan paljon kehittävämpää itselleni.

✔ Blogi on mielestäni hyvä kanava ilmaista itseään ja samalla joutuu miettimään myös omia mielipiteitään ja hahmottelemaan ajatuksiaan mahdollisimman ymmärrettävään muotoon. Samalla tulee jaettua omia pohdintoja ja ajatusmaailmaa tutuille ja ehkä tuntemattomillekin, eli on oma pieni äänitorvi verkossa.

✔ Saa samalla pidettyä myös kaikki läheiset ajan tasalla! Oon aika varma että ainakin vanhemmat, isovanhemmat ja kourallinen kavereita haluaa lukea ja kommentoida näitä mun ah, so niin mahtavia juttuja.

✔ On mahdotonta muistaa kaikkea. Blogissa kirjoitukset ja kuvat – välillä tunnelmaa myöden- on tallessa ja tänne voi tulla muistelemaan vuoden aikana tapahtuneita asioita. Pidin matkablogia vuosina 2012/2013 kun reissasin Australiassa. Saan kerta toisensa jälkeen erittäin hyvät naurut kun palaan lukemaan noita juttuja – olenkin super iloinen että jaksoin silloin kirjoittaa noita ylös, koska en muista enää puoliakaan. Palmupuut ja aurinkoiset hiekkarannat on tällä hetkellä aika kaukainen muisto.

✔ Mä toivon, että mun blogini tuottaa ennen kaikkea iloa, levittää positiivisuutta ja inspiroi myös monia jotka tänne eksyy. Blogi on kokonaan mun hallinnassa, joten voin sprinkle that shit everywhere. Nautitaan elämästä ja myös niistä pienistä upeista hetkistä, jotka usein loppujen lopuksi ovat just niitä parhaita!

Kuvat otin mun edelliseltä kävelylenkiltä Espoon rantamaisemissa, kuinka kaunista!

Ensimmäinen postaus!

Iik.

Ja moi! Haluaisin kiittää ensinnäkin webhotelliani, joka mahdollistaa nämä nettisivut. Kyseessä on shellit.org jonka palvelimet sijaitsevat Suomessa ja sähkö saadaan tuulivoimasta. Jes! Lopulliseen serveri valintaan vaikutti tietysti myös ympäristöystävällisyys kotimaisuuden lisäksi. Koen tehneeni hyvän valinnan tässä valintojen maailmassa! Lisäksi kohtasin ongelmia heti domainin siirtämisessä ja sain vastauksen viestiini keskellä sunnuntaita. Superia!

Visuaalisesta ilmeestä taas vastaa amerikkalainen Kelsey ja tarkemmin ottaen hänen yrityksensä Bloom. Visuaalisesti aivan ihania blogipohjia! Suosittelen kurkkaamaan jos sulla on blogi tai olet ajatellut sellaisen aloittamista. Omani on niin yksinkertainen, että moni ei välttämättä tule ajatelleeksi designeria sen enempää, mutta kiitokset tästä ihanalle Kelseylle!

Tästä on hyvä alkaa. Blogi varmasti muotoutuu tässä pikku hiljaa itseni näköiseksi, sen enempää en voi vielä luvata! Tämä on ollut pitkäaikainen projekti, joten olen nyt ihan innoissani että sain tämän vihdoinkin kasaan. Suurinpana inspiraation lähteenäni toimii tietysti isoäitini, joka luki Australia -aiheista blogiani vuosina 2012-2013 ja jonka mukaan mun tekstit on niin hauskaa luettavaa. Totuuden perää tai ei, aloitetaan nyt kuitenkin!