Blondista bruneteksi (ja takaisin)

Olen ollut koko elämäni blondi. Pienenä mulla oli tosi vaaleat hiukset ja kiharat hiukset. Vanhemmiten väri tummui ja kiharat muuttui laineiksi. Nyt luonnollinen värini on siis se kuuluisa maantieharmaa, wohoo! Olen usein raidoittanut tai värjännyt hiuksia, mutta aina vaaleammiksi kuin oma sävy. Keväällä kuitenkin päässä alkoi kiertää ajatus, että mitä jos uskaltaisin värjätä vähän astetta tummemmaksi! Joo, ajatuskin välillä pelotti. Jotenkin se 25-v kriisi lähestyy myös, joten pakkohan se sitten oli toteuttaa. Ajatusta vauhditti vielä se, että sain keväällä hammasraudat suuhun ja järkeilin, että brunettena varmasti näyttäisin vanhemmalta ja fiksummalta. Siinä järkeilyssä ei tainnut kyllä kauheasti järkeä olla, mutta uskalsin! Mun lempipaikaksi on osoittautunut Hairbeat Sörnäisissä. Olen käynyt Nooralla ja Tytillä, mutta Jenniinasta on tullut mun lemppari!

Heti kampaajalta päästyäni otin tietty kuvan hiuksistani ja lähetin ympäriinsä. Uskotteko, kattokaa! Oon brunette. Brune. Mulla on ruskeet hiukset! Ainoastaan isoäitini oli vastaan.  Se oli pahoillaan, mulle kuulemma sopi vaaleammat paljon paremmin.Itse olin aivan ihastuksissa jotenkin aivan uudenlaiseen ulkonäkööni. Mitenkäs ne kulmakarvat? Olin juuri käynyt ottamassa kulmiini microblading -käsittelyn, joten ne olikin sopivasti vähän tummemmat kuin omani olisi. Pyysin vielä astetta tummempaa väriä, koska olin juuri värjännyt hiuksetkin.

Valmistujaisetkin oli sopivasti siinä välissä, joten tuli otettua järkkärilläkin hyviä kuvia joista erottuu tuo väri oikeen hyvin. Ensimmäiset viikot se oli tuollainen aivan ihana suklaakakun värinen. Selvästi kuitenkin huomaa, että pohjalla on vaaleat hiukset. Näin jälkeenpäinkin ajattelen, aika kiva sävy!

Olen kuitenkin sellainen ihminen, että innostus laantuu yhtä nopeasti kuin alkaakin. Viikot vaihtui, kuukaudetkin. Katsoin välillä itseäni peilistä ja mietin ei ei, ei tämä ole yhtään mun juttu enää!  Tummat hiukset oli mukavaa vaihtelua, jotain aivan erilaista mihin olin tottunut, mutta en kuitenkaan sopeutunut niihin. En kyllä voi kieltääkään, ne näytti välillä ihan törkeen hyvältä! Väri tietysti ehti haalentua myös, eikä se loppua kohti edes ollut mielestäni niin ruskea.

Kun värjäsin hiukset takaisin vaaleaksi huokaisin helpotuksesta. This is me! Ehdin olla brunettena siis noin kolme kuukautta. Been there done that – nyt viihdyn taas superisti mun kevyesti vaalennetuissa hiuksissa, jotka näyttää nyt about aivan samanlaiselta kuin tuo ensimmäinen before –kuva. Hyvin vahvisti epäilen, että vaaleahiuksiselta tulen näyttämään seuraavatkin vuosikymmenet!